EtusivulleLasityötVaellusretketTunnelmia matkoiltaMuille poluilleTyösivuilleni
Ruskaviikko 6.-13.9.2003      -     Ylläs 21.-29.2.2004
 

Ylläs 21.-29.2.2004


21.2.2004

Saavumme Ylläkselle yhdeksän tunnin ja 675 ajokilometrin jälkeen.

Vähäluminen maa ja aurinkoinen sää vaihtuvat räntäsateen ja harmauden kautta lumivalkoiseksi kirkkaudeksi. Olemme perillä Seitsemän tunturin kylässä.

  Tervetuloa Äkäslompoloon!
Tervetuloa Äkäslompoloon!

Äkäslompolossa sijaitsevan mökin lämpö toivottaa meidät tervetulleeksi viikon seikkailuun. Saunomme ja kuuntelemme takkatulen ritinää kynttilöiden luodessa tunnelmaa maaseudun rauhaan. Olemme ainoat lomalaiset tällä mäellä.

Ilta pimenee ja tähdet syttyvät taivaalle tuikkimaan. Kuuluu vain poronkellojen kilinää. On levolle menon aika.

Aamuaurinko
Aamuaurinko
 



22.2.2004

Aamu valkenee ja ikkunasta avautuva näköala on kuin maisemakortista. Valkoinen lumi, naavaiset puunrungot ja metsän takaa hivuttautuva kirkkaus. Seuraamme auringonnousua. Ei ole kiirettä minnekään. Tänään testaamme maamme parasta latuverkostoa.

Lapin kauneus ja hiljaisuus avautuu meille uudella tavalla. Hiihdämme Velhon kahvion kautta Äkäslompolon keskustaan ja takaisin. Ladut ovat hyvässä kunnossa.



23.2.2004

Aamun kauneus yllättää paukkuvalla pakkasella. Mittari näyttää -25°C.

Suuntaamme auton nokan kohti Kolaria ja piipahdamme rajan yli Ruotsin puolelle. Tunnbrödin sisään kierretyt savuporoviipaleet maistuvat taivaalliselta!

  Velhon kahvio
Velhon kahvio

Pakkasen lauhtuessa löydämme itsemme keskeltä Lapin kaunista luontoa. Hiihtäessä mieli rauhoittuu, keho rentoutuu ja kuntokin kohoaa samalla. Auringon paisteessa hanget kimmeltävät kuin timantit.

Luosujärven ”ulkoilmaravintola” on mainio pysähdyspaikka retkeilyhenkisille hiihtäjille. Armeijan tapaan keitämme trangialla nuudeleita ja sikanautaa. Avantoon ei ole aikaa pulahtaa.

Seuraavat viisi kilometriä on yhtä pitkää nousua Tunturijärven laavulle. Nuotio ritisee kutsuvasti. Ilta alkaa jo pimetä. Latuolosuhteet paranevat. Suksi luistaa ja ennen kuin huomaammekaan, olemme ohittaneet Velhon kahvion ja 20 kilometrin hiihtoretki päättyy. Kyllä nyt uni maistuu!


24.2.2004

Tänään on laskiaistiistai. Matkaa Lainion lumiveistoskylään kertyy 44 kilometriä. Lumikylän pihassa on suuria eläinveistoksia, lumikettukin.

Pitkät käytävät vievät lumoavan lumilinnan sisälle. Linnaravintolan pöydät, baaritiski ja makuukammioiden valaistut taideteokset ovat jäädytettyjä. Ulkomaalaiset matkailijaryhmät voivat yöpyä täällä McKinleyn makuupusseissaan.

Lainion pieni kirkko
Lainion pieni kirkko
 

Linnan takana on pieni, hirsinen kirkko, jossa kannattaa piipahtaa. Myös koiravaljakkoajelu kynttiläkujia pitkin saa japanilaiset turistit lumoutumaan Lappiin ikiajoiksi.

Pehmitämme eilisen hiihdon rasittaman kehon vuosi sitten avatun rinnehotelli Ylläs Saagan höyrysaunassa ja allasosastolla.

Allasosaston seinät ovat Lapin liuskekivestä. Lämminvetisen poreammeen yllä tuikkivat ”tähdet”.

Ja illan pimetessä – jos oikein tarkkaan katsoo – voi kuvitella revontulien loimun taivaalla.


25.2.2004

Päivä on harmaa. Lumihiutaleet leijuvat maahan. Pakkasta on -13°C.

Pysähdymme Pyhän Laurin kappelin eteen. Perjantaina olisi John Storgårdin johtaman Lapin kamariorkesterin Beethoven-konsertti.

Löydämme nostalgisen Kukaskodan, jossa Jukan isä kävi talvisin 40 vuoden ajan. Hiihtomatka jatkuu nousujohteisesti. Puut ovat kookkaita, kelohonkia. Maasto muuttuu kumpuilevaksi. Lainiontunturin ääriviivat liukenevat taivaanrantaan.

Kotamajalta nousemme Kukastunturille, joka on 445 metriä korkea. Huipulta avautuu huikea näkymä muille tuntureille: Pyhätunturille, Lainiontunturille, Kesängille, Kellostapulille, Keskisen laelle, Ylläkselle… Ehkäpä Kuertunturillekin.

Huipulla tuulee. Latu peittyy lumeen. Onneksi loppumatka on yhtä pitkää alamäkeä - kilometrikaupalla. Ensimmäinen tunturi on valloitettu!


26.2.2004

Mitä tehdä kun tuuli tuivertaa kylmästi ja pakkanen nipistää poskia? Katsomme kaihoten Ylläksen rinteitä, joita on 37. Yksi niistä on Suomen pisin, kolmen kilometrin mittainen.

Palelee. Puemme toisen villapaidan yllemme, ostamme kypärämyssyt ja lasketteluliput. Valitsemme yhden 25 helposta rinteestä. Varkaankuru osoittautuu kuitenkin liian vaativaksi näin kokemattomalle laskettelijalle: Siirryn auraamaan Jokeririnnettä.

Pilvet roikkuvat alhaalla. Näkyvyys on huono. Muutoin rinteet ovat hyvässä kunnossa, lumiset. Ei pitäisi olla mitään estettä laskettelulle…

Tämä on jo kuudes ”koti-iltamme”. Tänään laitamme juustofondueta, johon dippaamme pieniä lihapullia, WokClassix –vihanneksia, kesäkurpitsaa ja Lapin leipää. Cato Negro –tötsä on tilattu Mäkelän Mökki- ja Talvimajoituksen kautta.


27.2.2004

Tänään on syntymäpäiväni – lämmin ja aurinkoinen päivä, kaikin puolin.

Moottorikelkka-ajelulla
Moottorikelkka-ajelulla
 

Vuokraamme moottorikelkan – kuten kaksi vuotta sitten Sallassakin. Kelkkareitti Äkäslompolosta Luosujärvelle kulkee lumisen metsän läpi. Aurinko kultaa maisemat.

Saan myös itse kokeilla miten kelkka kiitää 40 kilometrin tuntivauhdilla läpi töyssyisen reitin. Ihanaa! Matkaa kertyy 25 kilometriä.


Lämmin, tyyni ja aurinkoinen päivä houkuttelee hiihtämään. Sauvomme Äkäshotellilta Kesänkijärven keitaalle, Latvamajalle ja takaisin. Ensi kerralla toteutamme Pirunkurun nousun.

Avaamme Segura Viudesin, espanjalaisen Cava-pullon, ja juhlistamme syntymäpäivääni. Ruokalistalla on ulkofileepihvit herkkusienikastikkeella, röstiperunoilla ja vihanneksilla punaviinin kera. Illan päätteeksi nautimme hangessa jäähdytettyä samppanjaa. On juhlan aika!

  Onnea, onnea, onnea!
Onnea, onnea, onnea!

28.2.2004

Tämä on viimeinen päivämme Ylläksellä. Pakkasmittari näyttää -27°C auringonnousun aikaan. Mitä tekisimme? On liian kylmä lähteä rinteeseen tai edes hiihtämään.

Metsähallituksen ylläpitämä Luontokeskus Kellokas on lämmin paikka. Kiikarilla näkee kauas, mm. Kellostapulin rapautuneet kivet, joiden tarina kerrotaan alakerrassa. Siellä on myös muuta tietoa paikallisesta kulttuurista ja historiasta.

Alppien näköisistä ja kokoisista vuorista on tullut aikojen saatossa pyöreälakisia tuntureita. Pakkasrapautuminen ja jääkaudet ovat jättäneet jälkensä. Viimeinen jääkausi väistyi Ylläkseltä noin 9000 vuotta sitten ja viimeisteli maisemaa mm. purkaus- ja lieveuomilla.

Pikkuhiljaa kasvillisuus valtasi alueet ja toi mukanaan myös eläimet ja ihmiset. Väestö kehittyi jäätikön alta vapautuneessa Suomessa. Kaikkien tuntureiden nimet ovat lähtöisin tältä ajalta. Ensimmäinen suomalaisasutus tuli Äkäslompoloon 1700-luvulla.

Matkailun ensimmäiset merkit nähtiin jo 1930-luvulla, mutta vauhtiin se pääsi sodan jälkeen. 50-60 –luvuilla matkailuelinkeino alkoi viedä tilaa maataloudelta. Nykyiset palvelut on rakennettu 80- ja 90-luvuilla.

Ylläs Huminan keltaiset mökit
Ylläs Huminan keltaiset mökit
 

Palaamme historiasta nykypäivään. Aurinko paistaa. Teen viimeiset kettu-ostokset Taidegalleria Lumiperhosessa, jossa myydään lappilaisten tekijöiden töitä. Kaunis sää houkuttelee pitkälle kävelylenkille. Löydän itseni Ylläs Huminasta, josta otan viimeiset valokuvani.


29.2.2004

On karkauspäivä, lähtöpäivämme. Ylläs-viikostamme jää kauniit muistot. Hiihtokilometrejä kertyi minulle reilut 50 kilometriä ja Jukalle 90 kilometriä. Hyvä saldo Pohjanmaan matkaajille, vai mitä?

Kiitämme isäntäväkeä vieraanvaraisuudesta ja jätämme jälkeemme paljon hyviä muistoja, rakkautta. Cum dignitate otium! Astumme ulos -34,5°C pakkaseen ja toteamme, että auto on jäätynyt… Taivas on upean värinen: puna-sini-keltaraitainen . Olemme pakkasen vankeina.


Tietoa ja kuvia eri paikoista löydät niiden omilta sivuilta:

 

Äkäslompolo
Ylläksen rinteet
Kolari
Pyhän Laurin kappeli
Luosujärvi
Kesänkijärven keidas ja Latvamaja


Sivun alkuun